keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Koiran valokuvaus


Ei ole mikään helppo nakki.
Tosin oman koiran kuvaaminen on helpompaa kuin tuntemattoman.
Tässäkin taitaa päteä sama kuin lapsiin,
mikäli koira on väsynyt ja koiraa ei kiinnosta,
kuvaamisesta ei tule mitään.
Mutta toisaalta jos koira on ollut päivän yksinään, niin energiaa on sitten liiankin kanssa.



Meillä nuo kuvaamiset on leikkiä ja aina kun otan kameran esille,
niin sisustusassari alkaa etsiä jotain leluja. Yleensä se on pallo.
Todella harvoin käytän makupaloja, sillä leikki on assarin mielestä paras palkkio poseeramishommasta.

Kuvia otetaan niin kauan kuin assaria kiinnostaaa, eli koiran ehdoilla mennään ja yleensä se on pari minuuttia.
Sitten se seurailee, kun kuvaan jotain muuta.
Siinä otan sen huomaamatta lisää kuvia ja yleensä ne on ne parhaat otokset. 

Toki kohtuullisen hyvä ja nopea kamera helpottavat kuvausta.
Puhelimeni kamera onkin liian hidas koiran kuvamiseen ja yleensä siinä näkyykin vain hännänpää.


Tässäpä kesäisiä otoksia maalta.
Ajattelin, että tulisipa kiva kuva ison kahvipannun kanssa.
No, ehkä ilmeet kertovat kaiken...



Sitten keksin mennä pellon laidalle,
Ja siinä saimme pari hyvää kuvaa.



Näissä kuvissa oli tarkoitus kuvata vain kahvipannua.
Mutta silloin kun en halua assaria kuviin,
niin silloinhan sen sisäinen linssilude pyrkii ulos :D


Ja näissäkään ei juuri kiinnosta...


Lopulta saatiin pari onnistunutta otosta,
kunnes assari päätti pitää lepotauon.


Tässä kuvailin kotosalla kesäkukkia
ja kuvasin salaa nautiskelijaa.


Assari muuten aina tarkistaa
olipa sitten kyseessä emännän sisustushommat tai valokuvausrekvisiitta,
onko priimaa kamaa...
Siksipä sen pää tai kuono, ovatkin monesti ehtineet kameran linssin eteen ;)


 Joskus saadaan helpostikin hyviä kuvia.
Tuota rahia vasten assari nojailee mielellään ja katselee ulos.
Ja pysyy paikoillaan kauan,
joten emäntä kerkeää räpsiä kuvan jos toisenkin.



Loppuun vielä kuva viime helmikuulta.
Kuten kuvasta näkyy,
lunta oli todella paljon ja assari on harrastanut lempipuuhaansa eli kuonon upottamista lumihankeen.



Kuvien ottamista helpottaa myös se,
että assari on tottunut siihen, että heilun kamera kädessä harva se päivä.
Se ei pidä kameraa outona tai pelottavana juttuna.
Päinvastoin, välillä se änkeää liiankin lähelle kameran linssiä.


Kivaa keskiviikkoa<3